Moikka ystäväiseni!

 

Elikkäs Meidän pallero aloitti arkitottelevaisuus-kurssin 8.2.2010.  Aatulla meni hyvin, ekoilla kerroilla kyllä oli häntä koipien välissä. Aatu oppikin jotain. 'istu' käsky oli kyllä aika helppo nakki, maahan meno olikin jo vähän vaikeampi. Paikalla oloa vähän hiottiin. Luokse tulo menikin toosi hyvin (johtui varmaan siitä että siellä oli joka puolella koiria ja pelkäsi että jätän sen sinne).Huippu juttu oli se kun meidän kaikkien piti vaihtaa koiria, niin Aatu-poika ei totellut millään sitä toista, vaan olisi halunnut minun luokse.

 

Aatu 'innostui' koulusta niin että päätti lähteä TOKO-kouluun ja jos hyvin menee, niin saattaapi ryhtyä agility alalle. Mutta aika näyttää. Ostin Aatu-pojulle vähän aikaa sitten uuden hihnan fleksin kaveriksi. Aatu tykästyi siihen , niin että kantaa sitä ympäri kämppää suussaan, mikäli saa sen kiskottua alas. Ja ainakun lähdemme ulos, niin Aatu on hihna suussa ovella 'minä kans' ilme kasvoillaa. Aina kun mummi on meillä ja jos se unohtaa tossunsa lattialle niin Aatu ottaa sen ja tulee olohuoneen pöydän alle piiloon. Aatu rakastaa nahkahanskoja ja lapasia. Se rikkoi jo yhden äidin lapasen, jonka oli äidin mummo tehnyt.

 

 

 

 

Aatu on myös päässyt nauttimaan kevätauringosta.

'Rakastan ulkoilua, mut tällä kelillä menee tassut kuraseksi ja emäntä on heti luutun kanssa kimpussa!! Hän  ei uskonu et ne on puhtaat vaik kuinka murisin'

Aatulla on iltarutiini, jonka se tekee joka ilta. Nimittäin.................. juoksee ravia olohuoneen ja eteisen välillä aina iltapisun jälkeen.

 

 

Tääsä on pari kuvaa arkitottelevaisuus koulusta:

 

 

 

 

 

Kiitos käynnistä ja terve tuloa uudelleen ja hyvää kevättä kaikille!!!

: Aatu

Kun satoi ensilumi, niin kyllä oli hämmennys suuri. Aatulille piti ostaa puku, koska Aatu on pieni kooltaan. Aatua nolostuttaa mennä ulos puku päällä, mutta kyllä se ymmärtää pian ettei ole niin kylmä, kun on puku päällä. Eikä karvatkaan kastu ja paakkuunnu suvikelillä.

 

Aatu peuhasi mielemmään ulkona.

Aatu pieni syntyi huuhtikuussa 2009. Pääsimme katsomaan Aatua helatostaina, se oli pienempi kuin me luulimme ja ei vielä pärjännyt siskoilleen. Aatu ihastui meihin heti.

kun siskot väsyivät ja nukahtivat, niin Aatu vaan peuhasi vain lisää. Kun viimein oli aika palata kotiin niin Aatu olisi halunnut heti mukaan. Sehän ei tietenkään sopinut, joten se jäi surullisena oven taakse

 

 Sitten koitti se odotettu suuri päivä, jolloin äiti ja minä lähdimme hakemaan Aatua kotiin.

Päivä oli jännittävä meille sekä Aatulille. Aatulla oli paljon tutkittavaa uudessa kodissa ja haistella uusia ihmisiä.

Ja sitten koitti yö..... Minä nukuin lattialla Aatun kanssa.Aatu ei meinannut asettua nukkumaan omalle vuoteelleensa minun patjan viereen, vaan se kömpi samalle tyynylle kanssani.

Aamulla Aatu nosti meidät ylös seitsemältä.Opetimme hänelle sanomalehden tarkotusta, samalla tuli opetettua päikkäreitten nukkumista sylissä. Aatu sai myös tutustua ympäristöön. Aatu ehti kyllä ikävöidä siskojaan ja emoaan. Aatu söi myös ihan hyvin.

Kesä meni nopeasti. Sisäsiistiksikin on opittu . Aatu sai lempilelun, jonka kanssa se nukkuu.